8.12. Netitön marraskuu

Blogini on myöhässä. Harvemmin vika löytyy itsestä, niinpä siirrän syyllisyyden kotinettiyhteyttäni ylläpitävälle yritykselle. Se on pitänyt minua pakkokeinoin katkaisuhoidossa nettiriippuvuudestani. Koska netti ei kotona toiminut lähes kolmeen viikkoon, olen keskittynyt vapaa-aikanani muihin asioihin - ja ihan ilman vieroitusoireita.

(Tehkääpä sama perässä!)

Kaksi ensimmäistä viikkoa soittelin tasaisesti, mutta jonottamaan tottuneena ponnettomasti kotimaisen tele-yrityksen vikailmoituspuhelimeen. Palvelupuhelimen jonotusääninauhassa muuten todetaan, että puhelinlinjan jonotusruuhkan voi välttää hoitamalla vikailmoitus netin kautta. Hah. Kaksi viikkoa jaksoimme siis puolin ja toisin suhtautua asiaan huumorilla.

Kyseisen palvelulinjan ihmisääni selitti kyselyihini toistuvasti, että tilanne oli hallinnassa: "Korjausmiehet ovat työssään", asiakaspalvelija vakuutti. Kahden viikon jälkeen, menneenä perjantaina, tuli epäuskon hetki. Voiko internetyhteyden vian selvittäminen viedä miehiltä, eli vähintään kahdelta mieheltä, kaksi viikkoa? Toimimattoman netin lisäksi alkoi harmittamaan asiaton asiakaspalvelu eli valehteleminen, joten kovensin taktiikkaa ja aloin uhkailemaan vahingonkorvausvaateilla. Ja nyt yrityksessä viimein alettiin selvittämään tilannetta, kun sitä motivoi rahan (vaikka pienenkin) menettämisen pelko. No, hyvä jos sentään hankala asiakas on oikeassa.

Tein hieman taustakyselyjä. Miksi pelkkä vian määrittäminen vie niin kauan? Valitettavasti ainoastaan rehellisen sanan ja asiakkaan arvo ei ole romahtanut maassamme. Työn tekijöitä sitä vasta koetellaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tässä tapauksessa kotimainen yritys on myynyt korjauspuolen kokonaan ulkomaiselle pörssiyhtiölle ja ostaa nyt siltä verkkonsa huolto- ja korjauspalvelut. Myynnin yhteydessä työntekijöiden ammattiliiton neuvottelema lupaus siitä, ettei uusi omistaja suorittaisi irtisanomisia ensimmäisen omistusvuotensa aikana on pidetty. Mutta.

Puolet entisistä vianmäärittäjistä ja korjaajista on pakkolomautettu vuoden ajaksi. Koska nettiyhteyksien ja niissä esiintyvien huolto- ja korjaustarpeiden määrä tuskin on vähentynyt, yrittää nyt puoliintunut työntekijämäärä suoriutua tuplaantuneesta työn määrästä eli muodikkaasti kasvattaa tehokkuutta. Esimerkiksi näin syntyvät vikailmoitusjonot ja kasvavat työpaineet, työttömyysluvut sekä, kärkijoukon onneksi, yritysten suurentuvat tulokset.

Ulkomaista omistajaa tuskin suuremmalti huolettaa suomalaisen asiakkaan tyytymättömyys tai suomalaisen työntekijän kasvaneet työtaakat niin kauan kuin tulosta syntyy. Harvoin bisnestä tekevät ja maksimaalista voittoa tavoittelevat työnantajat ja osakkeenomistajat jaksavat omaehtoisesti ajatella työntekijöiden parasta ja inhimillisiä tekijöitä.

Ihminen on harvoin luonteeltaan kovin jalo - ja varsinkaan kullankiilto silmissään.

Työntekijät ja kuluttajat tarvitsevat puolestapuhujia ja puolenpitäjiä. Mikä taho siihen enää kykenee, kun valtioiden lainsäädäntö ei ylety ylikansallisiin yrityksiin ja ammattiliitoilla ei tunnu olevan voimaa ja kun markkinavoimat sanelevat kaappien paikat? Onneksi me kuluttajat olemme vapaita äänestämään valinnoillamme. JA yksilön valinnoissa on voimaa, älkää suostuko uskomaan muuhun.

Rilla