17.11. Oodi Ylelle, viimeiselle mohikaanille tositeevee-valtakunnassa

Pitkään on ollut muotia puhua ja kirjoittaa rehellistä suomalaista huussinalustavaraa eli kansankielellä paskaa. Jos ette usko niin aukaiskaapa radio tai televisio ja kuunnelkaa. Tyypillinen ohjelmarakenne sisältää yhden tai useamman toimittajan, jotka puhuvat tai tekevät rennolla meiningillä mitä mielessä liikahtelee. Parhaassa tapauksessa kyse on urheiluohjelmasta, jolloin ohjelmaan saattaa silloin muodostua tavallaan juonellinen rakenne lähdöstä maaliin. Ohjelman tekijöillä tuntuu olevan päällimmäisenä pyrkimys pikku nokkeluuksiin ja viihdyttämiseen. Ei viihtymistä ja joutoaikaa käy sinänsä tuomitseminen, mutta en vain voi ymmärtää, miksi upeasta ja hämmästyttävän ihmeellisestä maailmastamme tuodaan esille niin vähän.

Kaipaan ohjelmia ihmisistä, jotka ovat tehneet elämällään jotain; löytäneet sielulleen rauhan, tai lääketieteellisen teorian tai arkeologisen löydön - oppineet, pelastaneet, keksineet, oivaltaneet, löytäneet, rakentaneet. Janoan kuulla erilaisten ihmisten ja eri maiden elämäntavoista, kulttuureista, historiasta, maailman ja luonnon ihmeistä sekä siitä, mitä ihmiskuntamme tälläkin hetkellä todella puuhaa. Ja mitähän sanottavaa olisi niillä ihmisillä, joilla todella on jotain sanottavaa; aikamme ja menneiden aikojen ajattelijoilta, filosofeilta ja uskonkilvoittelijoilta, tiedemiehillä, taiteilijoilla?

Tiedostusvälineiden ammattilaiset voisivat auttaa meitä ja lapsiamme näkemään ja oivaltamaan maailman monimuotoisuutta ja elämän ihmettä.

Höpönhöpölle tulisi jättää marginaalisesti lähetysaikaa ja palstatilaa.

Silloin tosin ohjelmatarjonta kääntyisi päälaelleen. Emme ehkä näkisi totuttua kahtakymmentä veristä murhaa päivässä. Esikuviksemmekin voisi valikoitua huippu- eli doping-urheilijan tai tositeevee-tähden sijaan jokin toimiva, paikkansa löytänyt elämää rakentava ja vaaliva yksilö (jollainen toki urheilija tai muusikko voi mitä suuremmassa määrin olla!), jonka malli tai ajatukset aktivoisivat meitä toimijoiksi ja oman tiemme tallaajiksi.

Kuulostaako rajoittavalta? En usko, että maailman ja elämän todelliset ihmeet jättäisivät ketään lopulta kylmiksi. Todellisuus on tunnetusti taruakin ihmeellisempää ja myös hyvin viihteellistä. Klassikot syntyvät siten, että ne ovat toimivimpia, yksinkertaistetuimpia, ytimekkäimpiä, oivaltavampia tuotoksia, joihin ihmisten on aikakaudesta toiseen helppo samaistua ja ymmärtää. Vain perinteiset koulukäytännöt opettivat meidät luulemaan, että sivistyminen on ikävää. Se on täyttä harhaa!

Yleissivistys yksinkertaisesti tarkoittaa vain ennakkoluulojen vähentymistä ja elämän ymmärryksen lisääntymistä, näkemyksen rikastumista.

Rilla