Blogi 1/09: Erittäin hyvä, lähes täydellinen

Minua on hymyilyttänyt oma nuoruusaikainen ajatukseni. Muistan itsevarman tunteeni siitä, että jos en muissa ihmiselon haasteissa olisi hyvä, niin ihmissuhteissa olisin, ainakin niissä.
- Kuinka totaalisen väärässä sitä ihminen voi olla.

Nykyisin osaan suhtautua ihmissuhteisiin kunnioituksella. Ihmisen kohtaaminen on kuin seisoisi liukkaalla jyrkännerinteellä. Toista lähestyessä, todellisessa lähelle tulemisyrityksessä tai ymmärtämisessä useammin epäonnistuu kuin onnistuu. Olemme toisillemme vihertäviä avaruusolentoja, jotka näkevät ja kokevat tyystin eri maailman. Käsitteen "hyvä" voi ymmärtää kolmella miljardilla eri tavalla.

Jaan elämääni ihmisten kanssa, joita en enimmäkseen edes tunne, kuten itseänikään. Nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen hetkellisiä kokemuksia minulla on muutamia - koko elämäni aikana. Erilaisuudessamme olemme samalla samankaltaisia nyt kuin ihmiskunnan historiassa. Viettimme, elämän ikävaiheet ja monet ihmisyyden piirteet toistuvat meissä jokaisessa. Ja jokaisen on elettävä nuo samankaltaiset kokemukset ensikertalaisina. Eletyssä opittua ei voi sellaisenaan siirtää viisaudeksi tuleville kokijoille, todistavat jokainen isä ja äiti.

Arvostamani filosofi Ernesto Gardenal on sanonut, että olemme ainutkertaisia, mutta synti tekee meistä samanlaisia. Siis ihmisen paheissa olemme yhtä. Emmekö muussa? Siltä välillä tuntuu. Haluan silti ajatella, että ihmisinä olemme yhtä myös kauneudessa, kiitollisuudessa ja rakkaudessa. Suuressa, kaiken kattavassa Rakkaudessa, johon voimme rukouksessa liittyä, emmekä enää ole yksinäisyydessämme yksin, vaan kaikkien rakkaudessa yhtä.

Onnistumista ihmissuhteissa en enää edes yritä määritellä. Olen hyvin kiitollinen niille ihmisille, jotka jakavat jotain kanssani. Erityisen kiitollinen niille, jotka yrittävät nähdä minussa jotain hyvää ja houkuttavat sen näin esille, niille, jotka hyväksyvät. Yritän antaa muille tilaisuuden.

Olin muutama vuosi sitten baarikierroksella. Oli myöhä. Seisoin levähtääkseni katselemassa tanssivia ihmisiä. Olin vasta tulleet sisälle uuteen paikkaan ja lähdin kiertämään tilaa saadakseni paikasta kokonaiskuvan.  Jollain tasolla istui nuori mies vinosti ja rennosti toista jalkaa riiputtaen ja katseli hänkin ihmisiä. Ohi kulkiessani hän sähähti: läski. Olin täysin valmistautumaton kommenttiin joten viesti upposi perille suojaamattomaan lihaan. Mies oli oikeassa. Olin runsaslihainen. Mutta niin paljon kaikkea muuta, mitä hän ei nähnyt.

Rilla