12.1.2007 Upeaa alkanutta vuotta!

Menneenä iltana kiukuttelin mielessäni myrskyvaroituksen vuoksi. Asumme maalla ja meille nämä kovenevat myrskyt ovat pahimmillaan aiheuttaneet viikonkin sähköttömyyden. Tällöin tosin olimme vasta tuoreita maalaisia, ja minä vielä säälin ylityöllistettyjä sähköyhtiöiden miehiä, enkä soitellut toistuvasti vikailmoitusnumeroon. Ajattelin, että parhaansahan ne korjausmiehet tekevät, ja miettivät ammattilaisina korjausjärjestyksen tasapuolisesti. Turhanaikaisen kärsivällisyyteni vuoksi saimme sähköt takaisin kaksi päivää myöhemmin kuin kaikki muut naapurit. Vahingosta viisastuneena osaan nykyisin soittaa vaativanäänisiä puheluita - ja sähköt palautuvatkin yleensä nopeasti.

Aika nopeasti itseäni alkaa myös hävettää. Samaan aikaan, kun jaksan harmistua mahdollisten sähkökatkosten vuoksi, presidentti Bushin koneet ovat hyökänneet Somaliaan. Moni ihminen siellä ja muuallakin olisi läpeensä ikionnellinen, jos hänen ainut ongelmansa koskisi sähkökatkosta.

Mene tiedä politiikasta, mutta sitä minä ihmettelen, että konfliktitilanteessa niinkin arvovaltainen henkilö, kuten Yhdysvaltain presidentti voi toimia siten, että nimeää jonkin kohteen maailmassa Osama Bin Ladenin olinpaikaksi ja lähettää sinne pommikoneet. Tulee mieleen lapsuuden ilkikurinen leikki, jossa kärpäslätkällä huitaistiin sisarusta ja hihkaistiin samalla “kärpänen“. Sellaisen leikin vanhemmat tosin epäreiluina lopettivat heti alkuunsa, vaikkei siinä kuollut edes kärpästä. Mutta missä on George W Bushin ruotuun palauttava nanny?

Sähkön käytön - ja muunkin tuhlaavan elintason - vähentämistä omissa käytännöissään voisi sitä paitsi pikkuhiljaa alkaa harjoitella. Jos valtioiden ilmaston lämpenemistä ehkäisevät toimenpiteet eivät nykyisestä reipastu, voi olla, että meidänkin perheen ongelmista sähkökatkos tulee vielä olemaan se pienin ja hellimmin hyviin päiviin kuuluvaksi muisteltu.

Rilla