Kirjoitettu: 24.1.2007 16:12 | Kirjoittaja: Juha Rantalainen, KD, Kymen vaalipiiri, eduskuntavaaliehdokas 2007

Minua surettaa asianomaisten puolesta, kun luen kirjoituksia tai kuulen lähipiirissäni tapahtuneista avioeroista. Olen myös lääkärin työssäni kohdannut eron kohdanneita ihmisiä. Usein etenkin hylätty osapuoli menettää pitkäksi aikaa elämän hallintansa ja kärsii henkisesti useasti jopa fyysisesti. Myös lasten kohtalo säälittää, sillä monesti eronneilla on yhteisiä lapsia, joiden koti hajoaa.

Erityisesti minua harmittaa ne tilanteet, joissa mielestäni ero on turha. Kaksi mukavaa ihmistä, jotka ovat olleet niin rakastuneita, että ovat perustaneet perheen ja nyt he eivät enää siedä toisiaan. Kumpikin syyttää toista sellaiseksi, ettei sen kanssa voi kukaan olla.

Jään miettimään, mikä meni pieleen. Olisiko ero ollut estettävissä?

Seuraavassa kerron omasta tilanteestani. Olen ollut onnellisesti naimisissa jo yli 28 vuotta. Meillä puolisoni kanssa on yhteinen kristillinen vakaumus. Se on ollut hyvä pohja mutta kyllä kristitytkin eroavat eli ei se riitä.

Hyvässä parisuhteessamme kaikkein tärkeintä ovat yhteiset keskustelumme. Me emme arvuuttele emmekä koukuttele vaan kerromme toisillemme suoraan mitä me haluamme ja toivomme.

Jos olemme eri mieltä, niin toinen toistamme kuunnellen etsimme yhdessä ratkaisua. Se kummalle asia on tärkeämpi voi pitää päänsä ja toinen joustaa ja tulee vastaan. Esimerkiksi kotitöitä tai muita tehtäviä ei jaeta 50%-50% vaan tarvittaessa jotenkin toisin. Valmius on kummallakin jakoon 100%-0% eli tarvittaessa toinen tekee kaiken.

Olemme olleet Helsingin NMKY:n järjestämillä avioliittoleireillä ja saaneet oppia miehen ja naisen erilaisuudesta. Se on auttanut meitä hyväksymään toisen erilaisuuden. Myös anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat tärkeitä asioita. Ilman niitä alkaa kehittyä katkeruutta ja se johtaa pahaan mieleen ja vieraantumiseen.

Lopuksi ikäänkuin yhteenvetona avioliittoleiriltä opittu näkemys ja muistutus siitä että keskustelu, puhuminen, toisen kuuntelu ja huomioonottaminen ovat kaikkein tärkeintä hyvässä parisuhteessa.

Ajanhengen mukainen käsitys parisuhteesta lienee seuraava: Pari astuu veneeseen ja virta lähtee sitä kuljettamaan. Jos hyvin käy se soljuu turvalliseseti lahdelmaan mutta jos huonosti käy vene iskeytyy kiveen ja parisuhde hajoaa.

Tosiasiassa veneeseen astuvalle parille annetaan kummallekin airot. Jos he alkavat riidellä ja nahistella keskenään ja toinen soutaa sinne ja toinen tänne niin kivillehän vene menee ja suhde kariutuu.

Paras tilanne on se, että he tekevät veneessä koko ajan yhteistyötä. Keskustelevat ja soutavat aina samaan suuntaan. Näin he pystyvät välttämään kivet ja pääsevät turvallisesti perille.