Kirjoitettu: 24.1.2007 15:18 | Kirjoittaja: Teemu Lahtinen, Perussuomalaiset, Uudenmaan vaalipiiri, eduskuntavaaliehdokas 2007

Kauppalehden pääkirjoitus 24.11.2005 veisasi vanhaa virttä ja julisti maahanmuuton lisäämisen työvoimapulan ratkaisuksi. Kun lähes kaikilla teollisuusmailla on vastaava tilanne, ihmettelen mistä näitä työperäisiä maahanmuuttajia oikein on tarkoitus poimia?

Länsimaat ovat tähän mennessä pyrkineet ratkaisemaan työvoimatarvettaan tuottamalla väestöä alhaisen elintason maista, mutta jo viimeistään 2000-luvulle tultaessa on käynyt selväksi, ettei tästä maahanmuuttajaryhmästä ole ratkaisuksi kansallisvarannon kasvattamiseen. Päin vastoin, korkean työttömyysasteen ryhmät kuluttavat rajallisia resursseja ja tämän lisäksi vielä kiittävät siitä suorastaan tuhoamalla yhteiskunnan perusrakenteita: materiaalista, sosiaalista ja henkistä pääomaa.

Jos kolmannesta maailmasta löytyykin ahkeria, ammattitaitoisia ja sopeutumiskykyisiä mahdollisia maahanmuuttajia, ei heidänkään maahanmuuttamisensa ole eettisesti kestävää. Juuri tällaisia ihmisiä tarvitaan kolmannessa maailmassa rakentamaan omaa yhteiskuntaansa ja pitämään huolta omista vähäosaisistaan.

Suhtautuminen ihmisiin (näiden alkuperästä riippumatta) pelkkinä siirrettävissä olevina tuotannontekijöinä ja länsimaiden elintason takaajina mielestäni kalseasti paljastaa millainen ihmiskuva maahanmuuttoa edistävillä talousvaikuttajilla on. Koko ajatuksessa on kokonaan jätetty huomioimatta että kyseessä ovat oikeat ihmiset, joilla on monesti vahvat juuret, ja usein muualla maailmassa suhde sukuun ja kotiseutuun on paljon länsimaista vahvempaa. Nämä ihmiset eivät ole irroitettavissa taustastaan ilman, että siitä seuraa ongelmia. Laajamittainen maahanmuutto rikkoo yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet molemmissa päissä.

Ainoaksi eettisesti kestäväksi maahanmuuton lähteeksi jääkin ns. ”toinen maailma”, eli ne maat jotka pärjäävät jo omillaan, mutta eivät vielä ole saavuttaneet teollisuusmaiden tilannetta. Käytännössä tämä tarkoittaa Itä-Eurooppaa, Intiaa ja paikoittain joitakin Kauko-Idän alueita. Tällöin ongelmana on se, että nämä maat ovat itsekin voimakkaasti kasvavia talouksia ja tarvitsevat myös itse työvoimaa. On epätodennäköistä, että näistäkään maista saapuisi meidän yhteiskuntiamme rakentavia työntekijöitä. Lyhyt ulkomainen työjakso on sielläkin vain ponnahdus parempaan asemaan omassa yhteisössä ja todellisuudessa vain osaamisen ja tietotaidon hankkimista. Länsimaiden kilpailuvaltin maastavientiä.

Olisi jo aika huomata, että maahanmuutto ei ole toimiva ratkaisu. Ei työvoimapulaan, eikä elintason ylläpitämiseen. Työuran pidentäminen auttaa vähän, mutta ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa. Orgaaninen lisääntyminen helpottaa vasta parin vuosikymmenen kuluttua ja osiltaan kuormittaa yhteiskuntaa siihen asti. Kuitenkin yhdessä eläkeiän siirtäminen, lisääntyminen ja työttömien uudelleenkouluttaminen voivat kantaa hedelmää. Sarjasta lyhytnäköisiä tilapäisratkaisuja taas voi seurata aiempaa suurempia ja tuhoisia ongelmia.

(Julkaistu Kauppalehdessä 16.12.2005)