Kirjoitettu: 24.1.2007 19:40 | Kirjoittaja: Niklas Homberg, Keskusta, Varsinais-Suomen vaalipiiri, eduskuntavaaliehdokas 2007

Elämme epävarmuuden aikaa. Poliitikkojen lisäksi jo jotkin historoitsijat ovat ottaneet saman käsitteen käyttöön. Mutta entä tavallisen ihmisen näkökulma. Onko maailma ja yhteiskunta muuttunut epävarmaksi ja pelottavaksi?

Pätkätyöt ovat lisääntyneet dramaattisesti, koulutus ei enää takaa työpaikkaa, työpaikat lähtevät Kiinaan, tautipandemia saattaa iskeä koska tahansa, maailmantalous on epävakaa, kaukaiset kriisit ja terroristit uhkaavat meitä, ilmasto lämpenee..

Mutta toisaalta elintaso nousee kohinalla, koulutusmahdollisuudet paranevat, uusia työpaikkoja syntyy ennätystahtia, terveydenhuolto kehittyy, elinikä kasvaa, suurvallat kilpailevat rauhanomaisesti ja ilmastonmuutostakin voidaan ehkä hallita.

Onko "epävarmuuden aika" sittenkin pelkkä illuusio. Nostalgista kaipuuta "parempiin aikoihin"? Vertailukohtien hakeminen ei ainakaan tee pahaa. Pitää miettiä mihin verrattuna epävarmuus on lisääntynyt. Verrataanko nykytilaa lamavuosiin, 60-lukuun, sotavuosiin vai 1600-lukuun ?

Esimerkiksi työmarkkinoiden epävarmuus on aivan varmasti vähentynyt 1990-luvun lamavuosista, ehkä 80-luvulla oli varmempaa mutta silloinkin kupla vain odotti puhkemistaan. 60-luvulla taas puoli kansaa oli pätkätöissä metsäsavotoissa tai rakennuksilla. Palkkataso hyvissäkin hommissa oli murto-osa nykyisten pätkätyöläisten ansioista.

Entä paljon puhutut pandemiat ja lintuinfluenssat? Toistaiseksi on ollut aika rauhallista. 1957-58 influenssapandemia tappoi yli 1500 suomalaista. Sitä ei aikoinaan edes hirveästi noteerattu. On siis aika turha puhua "uudesta uhasta". Tauteja levittävä kansainvälinen lentoliikennekin on ollut olemassa jo 30 vuotta. Epävarmuutta pikemminkin vähentää terveydenhuollon huima kehittyminen samana aikana.

Terrorismin torjuntaan panostetaan voimakkaasti, ja sitä pidetään yhtenä suurimmista epävarmuustekijöistä maailmassa. Harva yrittää lohduttautua sillä tiedolla, että terrori-iskut ovat itse asiassa vähentyneet vuosikymmenten takaisista määristä.

Alueelliset kriisit ja ilmastonmuutos aiheuttavat todellista syytä huoleen ja varsinkin jälkimmäisen seuraukset voivat olla dramaattiset. Kuitenkin verrattuna maailmanlaajuiseen ydinsotaan edellä mainitut ovat suhteellisen pieniä riskejä. "Kultaista 60-lukua" tai "iloista 80-lukua" muistellessa unohtuu usein että mm. 60- ja 80-lukujen alussa oltiin todella lähellä suurvaltojen välistä ydinsotaa. Tällä hetkellä laaja suurvaltakonflikti vaikuttaa sentään suhteellisen epätodennäköiseltä.

Todellisuudessa maailma ja elämä ympärillä onkin muuttunut yhä varmemmaksi ja riskit pienemmiksi tai ainakin paremmin hallittaviksi. Epävarmuutta esiintyy yhä pienemmissä asioissa. Mutta mehän suhteutamme kohtaamamme riskit siihen todellisuuteen missä kulloinkin elämmme, ei siihen mikä se todellisuus on joskus ennen ollut.

On oikein olla huolissaan omasta työllistymisestä tai ilmastonmuutoksesta, mutta samalla on syytä muistaa suhteellisuus siitä miten asiat ovat ennen olleet, ja ymmärrys että maailma ei ehkä sittenkään ole aina muuttunut huonompaan suuntaan.